Advertisement
Sara Blosseville: A Room at the Bottom of the Pond 23.10.–20.12.2026Avajaiset torstaina 22.10. kello 17.00-19.00, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyopastus lauantaina 22.11. kello 13.00
//Scroll ner för Svenska//
//Scroll down for English//
A room at the bottom of the pond on Sara Blossevillen yksityisnäyttely, jossa esillä olevissa teoksissa yhdistyvät tekstiiliveistokset ja luontovalokuvaus. Digitaaliset valokuvat saavat fyysisen muodon kierrätysmateriaaleista valmistettuina ja erilaisin analogisin menetelmin muokattuina. Näyttelyn tilallinen toteutus muistuttaa makuuhuonetta, porttia tiedostamattoman maailmaan.
Seuraava teksti on kuraattori Christina Gigliottin kirjoittama fiktiivinen essee, joka on syntynyt vastauksena näyttelyssä esiteltävään teossarjaan.
Ohjaaja seisoi valmiina altaan reunalla, kädet ojennettuina ottamaan vastaan lentävät lapset. Liukkain kämmenin tyttö puristi köysiradan muovikahvaa. Kesäleirin lammen koko pinta oli levän peitossa. Vanhemmat leiriläiset olivat päättäneet, että vihreä kerros oli ällöttävä ja jos siihen koski, oli itsekin ällöttävä. Tyttö rukoili mielessään, ettei vahingossa hipaisisi pintaa lenkkareillaan. Hetken ajan, liitäessään väreilevän niityn yllä, hän tunsi olevansa turvassa siltä, mitä pinnan alla oli. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin hänen polvensa eivät enää pysyneet koukussa. Hän tunsi alaraajojensa irtoavan ja kylmyyden hiipivän jalkoihin. Ensin varpaisiin, sitten nilkkoihin. Märät, kierteiset köynnökset kiertyivät hänen jalkojensa ympärille, hidastivat vauhtia ja vetivät häntä syvemmälle veteen samalla kun pienet lehdet levittäytyivät pitkin hänen vartaloaan, tarttuivat käsivarsiin ja kaivautuivat kosteisiin hiuksiin.
Päästyään tiheän kasvikerroksen läpi tyttö yllättyi siitä, että näki ympärilleen varsin hyvin. Vesi oli jokseenkin kirkasta, eikä silmien auki pitäminen sattunut. Pinnassa olevista raoista siivilöityi valojuovia, jotka liikkuivat hitaasti. Läheiset varjot tarkentuivat pitkiksi, huojuviksi merileväpylväiksi. Hän katsoi kohti pintaa. Se oli tyyni. Häntä etsimässä ei ollut ketään, ei kiihkeää loisketta eikä huutoja.
Vaikka tyttö ei ollut koskaan ollut hyvä uimari muihin lapsiin verrattuna, hän alkoi liikkua vedessä suhteellisen vaivattomasti. Hänen käsivartensa liikkuivat samassa tahdissa ja kuljettivat häntä eteenpäin. Kovakuoriainen kiisi hänen näkökenttänsä poikki, ja ennen kuin hän ehti tajuta, mitä oli tapahtumassa, hän ojensi kielensä saadakseen sen kiinni. Hän pureskeli ja nielaisi herkullisen välipalan ennen kuin päästi kirkaisun. Hän tarkasteli vasenta kättään ja näki järkytyksekseen, että se oli räpylämäinen. Neljä pitkänomaista, kuplapäistä sormea leijui hänen kasvojensa edessä. Toinen kovakuoriainen ui merilevän seassa ja kiinnitti hänen huomionsa.
Sammakko räpäytti hitaasti silmiään ja potkaisi takajalkansa voimakkaasti suoriksi. Hän oli valmis tutkimaan uuden kotinsa loputkin sopukat.
Sara Blosseville on monialainen taiteilija, joka työskentelee kuvanveiston, valokuvauksen ja painetun materiaalin risteyskohdassa. Maaseudun kulttuuriperinnön ja kyberfeministisen materiaalimaailman lähestymistavan pohjalta hänen kiinnostuksensa kulttuuristen mediamuotojen leikittelyyn kietoutuu ruumiillisiin käytäntöihin, kuten puutarhanhoitoon, vaatteiden uudelleenkäyttöön ja pelillisiin kerrontamuotoihin.
Valmistuttuaan kuvanveiston maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021 hänen teoksiaan on esitetty duo- ja ryhmänäyttelyissä Pariisista Tokioon sekä näyttelyiden ulkopuolisissa verkkonäyttelyissä ja taidekirjamessuilla.
Näyttely on toteutettu Koneen säätiön tuella.
///
Sara Blosseville: A room at the bottom of the pond 23.10.–20.12.2026
Vernissage 22.10. kl. 17.00-19.00, varmt välkomna!
Guidad visning 22.11. kl 13.00
A room at the bottom of the pond är en separatutställning av Sara Blosseville. Verken som visas förenar textilskulptur och naturfotografi. De digitala fotografierna får en fysisk form genom återbrukade material och bearbetas med olika analoga tekniker. Utställningens scenografi påminner om ett sovrum, en portal till det omedvetnas värld.
Följande text är en fiktiv essä skriven av curatorn Christina Gigliotti som ett svar på den serie verk som presenteras i utställningen.
En ledare stod beredd vid bassängens kant, med armarna utsträckta för att fånga de flygande barnen. Med hala handflator grep flickan tag i linbanans plasthandtag. Alger hade blommat ut och spridit sig över hela ytan på sommarlägrets damm. De äldre lägerdeltagarna hade bestämt att det gröna lagret var äckligt, och om man rörde vid det var man själv också äcklig. Hon vädjade till sig själv att inte råka snudda vid ytan med sina gympaskor. För ett ögonblick, när hon gled över den krusande ängen, kände hon sig trygg från det som fanns därunder. Bara några sekunder senare orkade hennes knän inte längre hålla sig böjda. Hon kände hur hennes ben gav vika och hur kylan började krypa uppåt, först över tårna och sedan anklarna. Våta, slingrande rankor virade sig runt hennes ben, saktade ner hennes färd och drog henne djupare ner i vattnet medan små blad bredde ut sig över hennes överkropp, fastnade på hennes armar och borrade sig in i hennes fuktiga hår.
När hon hade tagit sig igenom det täta lagret av växter blev hon förvånad över att hon kunde se sin omgivning så pass bra. Vattnet var någorlunda klart och det gjorde inte ont att hålla ögonen öppna. Ljusstrimmor föll in genom öppningar i ytan och rörde sig långsamt. Skuggorna i närheten framträdde som långa, vajande pelare av tång. Hon tittade mot ytan. Den var stilla. Det hördes inget frenetiskt plaskande och ingen ropade efter henne.
Trots att flickan aldrig hade varit någon bra simmare jämfört med de andra barnen började hon röra sig med relativ lätthet. Hennes armar rörde sig i takt och drev henne framåt. En skalbagge skyndade över hennes synfält och innan hon hann förstå vad som hände sträckte hon ut tungan för att fånga den. Hon tuggade och svalde det läckra mellanmålet innan hon gav ifrån sig ett skrik. Hon undersökte sin vänstra hand och såg till sin förskräckelse att den var simhudsförsedd. Fyra avlånga fingrar med bubbliga fingertoppar svävade framför hennes ansikte. En annan skalbagge som simmade bland tången fångade hennes blick.
Grodan blinkade långsamt och sparkade kraftigt ut med bakbenen. Hon var redo att utforska resten av sitt nya hem.
Sara Blosseville är en multidisciplinär konstnär som arbetar i skärningspunkten mellan skulptur, fotografi och tryckt material. Med rötterna i ett ruralt kulturarv och med ett cyberfeministiskt förhållningssätt till den materiella världen förenar hon sitt intresse för att leka med kulturella medieformat med kroppsliga praktiker såsom trädgårdsarbete, upcycling av kläder och spelbaserade berättarformer.
Sedan hon tog sin magisterexamen i skulptur vid Konstuniversitetets Bildkonstakademi 2021 har hennes verk visats i duo- och grupputställningar internationellt, från Paris till Tokyo, samt i externa onlineutställningar och på konstboksmässor.
Utställningen har genomförts med stöd av Kone-stiftelsen.
///
Sara Blosseville: A room at the bottom of the pond 23.10.–20.12.2026
Opening on Thursday 22 October, 5–7 pm. Warmly welcome!
Guided tour 22 November 1pm.
A room at the bottom of the pond is a solo exhibition by Sara Blosseville. The works presented are a blend of textile sculpture and nature photography. Digital photography is given a body, crafted with recycled materials, and modified with different forms of analog editing. The scenography reminds us of a bedroom, a portal to the realm of unconsciousness.
The following text is a fictional essay written by the curator Christina Gigliotti, in response to the series of works that are presented.
A counselor stood ready at the edge of the basin, arms stretched out to catch the flying children. With slippery palms the girl gripped the plastic handle of the zipline. Algae had bloomed and spread over the entire surface of the summer camp pond. It had been decided by the older campers that the green layer was disgusting, and if touched, so were you. She pleaded with herself not to accidentally skim the surface with her sneakers. For a moment while sailing over the rippling meadow, she felt safe from what was below. A mere few seconds later, her knees couldn’t stay bent any longer. She felt her lower limbs let go and the cold starting to creep up, first at her toes, then ankles. Curling wet vines twisted around her legs, slowing her trajectory, pulling her lower into the water as clusters of tiny leaves sprawled up her torso, stuck to her arms, and dug into her dampened hair.
After passing through the dense plant layer, she was surprised she could see her surroundings quite well. The water was somewhat clear and it didn’t hurt to keep her eyes open. Slabs of light came through gaps in the surface, shifting around slowly. Nearby shadows came into focus as long, swaying columns of kelp. She looked in the direction of the surface, it was calm. There was no frantic splashing or yelling to find her.
Despite never being a good swimmer compared to the other kids, the girl started to move around with relative ease. Her arms maneuvered in sync, propelling her forward. A beetle rushed across her line of vision and before she knew what was happening, she extended her tongue out to catch it. She chewed and swallowed the delicious snack before letting out a shriek. She examined her left hand and with a shock saw that it was webbed. Four elongated fingers with bubbly tips floated in front of her face. Another beetle swimming among the kelp caught her eye.
The frog blinked slowly and kicked her back legs out hard, she was ready to explore the rest of her new home.
Sara Blosseville is a multidisciplinary artist working at the intersection of sculpture, photography and printed matter. Grounded by a rural cultural heritage and a cyberfeminist approach to the material world, her interest in playing with cultural media formats is intertwined with embodied practices such as gardening, fashion up-cycling and gameplay narratives. Since she graduated with a Master’s Degree from the sculpture department of University of the Arts Helsinki (2021), her work has been presented in duo and group exhibitions internationally, from Paris to Tokyo, as well as off-site exhibitions online and book fairs.
The exhibition was made with the support of the Kone Foundation.
Advertisement
Event venue
Nunnankatu 4, 20700 Turku, Finland, Hämeenkatu 19, FI-20500 Turku, Suomi, Turku, Finland
Tickets
Concerts, fests, parties, meetups — all the happenings, one place.