Advertisement
Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä 23.10.-20.12.2026Avajaiset torstaina 22.10. Kello 17.00-19.00, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyopastus lauantaina 28.11. klo 14.00-14.30, opastuksen pitää näyttelyn taiteilija Milja-Liina Moilanen
//Scroll ner för Svenska//
//Scroll down for English//
Kenties minua kiinnostaa miehiä katsoessani eniten se, kuinka vapaita he näyttävät olevan.
Pidä ittes miehenä on näyttely miehistä ja yrityksestäni ymmärtää heitä. Hakeuduin kirpputorilta löytämäni viiden euron filmikameran kanssa paikkoihin, joissa perinteisesti miehekkääksi mielletty kulttuuri kukoistaa. Kuvat olivat alun perin kuvasuunnittelua lyhytelokuvaa varten, mutta filmikuvauksen koukuttavan hidas metodi kasvatti luonnokset itsenäisiksi teoksiksi.
Kamerani sai verikasteen vapaaottelumatsissa. Katselin duunarin raakaa arkea aamuvarhaisilla työmailla ja väistelin kiimaisten länsimaisten miesten katseita Thaimaan bordellikaduilla. Kamera antoi minulle samanaikaisesti pääsylipun ja suojan paikkoihin, joissa olin yleensä ulkopuolinen.
Valokuvien rinnalle syntyi vähitellen myös installaatioita. Ne saivat alkunsa sattumalta näyttelyn tuottajan, Fatima Amokranen, kanssa tehdyillä metsäkävelyillä. Metsistä ja lenkkipoluilta alkoi löytyä esineitä, joissa tunnistin perinteiseen maskuliinisuuteen liitettyjä koodeja. Työhuoneelle tuotuina ilokaasupullot näyttäytyivät miehekkään sinisinä Thaimaan-lomailijoina, sävyyn sopivat vuonna 2003 vanhentuneet kondomipaketit muuttuivat mereksi ja repaleinen liikennemerkki Pattayan laskevaksi auringoksi. Myös Motonetin aiemmin epäkiinnostavat hyllyt alkoivat näyttäytyä toisin. Ampumataulut, luodit ja Wunderbaumit saivat uudenlaisen visuaalisen vetovoiman. Löydetyt ja hankitut esineet alkoivat rakentua osaksi samaa miehisyyttä koskevaa kuvastoa kuin valokuvat.
Filmikuvauksen hitaus pakotti minut pysähtymään kuvaustilanteissa, katsomaan kohdetta maltilla ja tulemaan sinuiksi oman ristiriitaisuuteni kanssa ennen kuvan ottamista. Mitä enemmän kuvasin, sitä vaikeammaksi kävi erottaa, missä yksilön vapaus loppui ja yhteisön vaatimukset alkoivat. Jouduin kysymään samaa myös itseltäni. Kenen maailmaa kuvat oikeastaan esittävät, heidän vai minun?
Kokonaisuudesta muodostui yllättäen omaa miehisyyden käsitystäni tarkastelevan tutkielman sijaan hämmentävä omakuva. Näenkö kuvaamiani miehiä ja heidän maailmaansa katsoessani jotain olennaista omista unelmistani?
Näyttelyn maailmaan uppoutuessani minulle suositeltiin Sonny Bargerin kirjaa Vapaus. Barger oli Helvetin Enkelien Oaklandin osaston perustajajäsen ja yksi järjestön tunnetuimmista hahmoista. Kirjaa lukiessani aloin nähdä hänen ajattelussaan yhteyksiä nykyhetkeen: polarisoituneeseen keskustelukulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin, jossa vahvuutta, pärjäämistä ja riippumattomuutta ihannoidaan, herkkyyden näyttäytyessä yksilön epäonnistumisena.
Bargerin maailmassa vapaus ei tarkoita sääntöjen puuttumista. Helvetin Enkelien kaltaisen suljetun miesyhteisön vapauskäsitys rakentuu tiukalle hierarkialle, kurille ja lojaaliudelle. Juuri tämä ristiriita alkoi kiinnostaa minua. Myös ihailemani miehinen vapaus saattoi perustua sääntöihin, joita en ollut aluksi nähnyt.
Bargerin sanat päätyivät lopulta teosten nimiksi niiden osuvuuden vuoksi. Muutoin kuvat eivät liity Helvetin Enkeleihin.
Aiheen parissa työskentely paljasti minulle melankolista kauneutta paikoissa, joita olin siihen asti pitänyt yksinkertaisina, mitättöminä ja rumina. Hakeuduin uudelleen ja uudelleen hypermiehekkäinä pitämiini ympäristöihin, sillä halusin ymmärtää, tätäkö on olla vapaa?
Näyttely rakentuu ulkokuoresta kohti ydintä. Lopulta ei kuitenkaan ole selvää, kenen sisimpään ollaan matkalla: katsojan, kuvien kohteiden vai minun, tekijän.
Milja-Liina Moilanen (s. 1989) on Turussa asuva elokuvantekijä, kirjoittaja ja visuaalinen taiteilija, jolle aihe määrittää työskentelytavan. Taiteen tekeminen lähtee Moilasen kiinnostuksesta valtasuhteisiin ja yksilönvapauteen. Työskentelyn keskiössä on tabujen ja normien käsittely sekä yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen liittyvien, helposti piiloon jäävien näkökulmien nostaminen. Moilanen ammentaa teoksiinsa elementtejä yleisesti rahvaanomaisina pidetyistä ilmiöistä. Hänen työskentelyssään henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kohtaavat huumorin ja provokaation kautta.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto
Tekijät ja kiitokset:
Taiteilija: Milja-Liina Moilanen
Tuottaja: Fatima Amokrane
Kehykset: Eero Nives
Valokuvakeskus Peri
Kiitokset: kuvattavat, SKR ja Taike, Perin Anna, Lari ja Greta, Kristian Jalava, Hamara MMA, Riga Shooting Range, Sonny Barger, luikurit ja ukot, metsien antimet, perhe ja ystävät
///
Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä 23.10–20.12.2026
Vernissage 22.10 kl. 17–19. Varmt välkomna!
Utställningsguidning lör 28.11 kl. 14.00–14.30, med utställningens konstnär Milja-Liina Moilanen.
Kanske är det framför allt det som intresserar mig när jag ser på män: hur fria de verkar vara.
Pidä ittes miehenä är en utställning om män och om mitt försök att förstå dem. Med en fem euros filmkamera som jag hittade på en loppmarknad sökte jag mig till platser där en traditionellt manligt präglad kultur frodas. Fotografierna var ursprungligen bildplanering för en kortfilm, men den beroendeframkallande långsamma metoden i analog fotografering gjorde att skisserna växte till självständiga verk.
Min kamera fick sitt elddop under en MMA-match. Jag betraktade arbetarnas råa vardag på byggarbetsplatser tidigt på morgonen och undvek blickarna från kåta västerländska män på Thailands red light-distrikt. Kameran gav mig samtidigt både en biljett in och ett skydd på platser där jag vanligtvis var en outsider.
Vid sidan av fotografierna började också installationer så småningom växa fram. De tog sin början av en slump under skogspromenader med utställningens producent Fatima Amokrane. I skogarna och längs motionsspåren började jag hitta föremål där jag kände igen koder förknippade med traditionell maskulinitet. När lustgasflaskorna kom till ateljén framträdde de som manligt blå thailändska semesterfirare, kondomförpackningar som gått ut 2003 förvandlades till havet och ett trasigt trafikmärke blev Pattayas nedgående sol. Också Motonets tidigare ointressanta hyllor började se annorlunda ut. Skjutmål, kulor och Wunderbaums fick en ny sorts visuell dragningskraft. Hittade och inköpta föremål började bli en del av samma bildvärld kring manlighet som fotografierna.
Fotograferingens långsamhet tvingade mig att stanna upp i fotograferingssituationerna, betrakta motivet med tålamod och bli sams med mina egna motsägelser innan jag tog bilden. Ju mer jag fotograferade, desto svårare blev det att skilja åt var individens frihet slutade och gemenskapens krav började. Jag var tvungen att ställa samma fråga till mig själv. Vems värld är det egentligen bilderna visar, deras eller min?
Helheten blev oväntat, snarare än en undersökning av min egen syn på manlighet, ett förbryllande självporträtt. När jag ser på de män jag fotograferat och deras värld, ser jag då något väsentligt om mina egna drömmar?
När jag fördjupade mig i utställningens värld rekommenderades jag Sonny Bargers bok Freedom. Barger var en av grundarna av Hells Angels avdelning i Oakland och en av organisationens mest kända gestalter. När jag läste boken började jag se kopplingar mellan hans tankevärld och vår samtid: en polariserad samtalskultur och ett politiskt klimat där styrka, att klara sig själv och oberoende hyllas, medan känslighet kan framstå som ett individuellt misslyckande.
I Bargers värld innebär frihet inte frånvaro av regler. Frihetsbegreppet inom ett slutet manskollektiv som Hells Angels bygger på strikt hierarki, disciplin och lojalitet. Det var just denna motsägelse som började intressera mig. Den manliga frihet jag beundrade kunde också bygga på regler som jag till en början inte hade sett.
Bargers ord blev till slut verkens titlar eftersom de så väl fångade det jag undersökte. I övrigt har fotografierna ingen koppling till Hells Angels.
Arbetet med ämnet avslöjade en melankolisk skönhet i platser som jag fram till dess hade betraktat som enkla, obetydliga och fula. Jag sökte mig gång på gång till miljöer som jag uppfattade som hypermaskulina, eftersom jag ville förstå: är det här vad det innebär att vara fri?
Utställningen rör sig från det yttre skalet mot kärnan. Till slut är det ändå inte tydligt vems inre vi är på väg mot: betraktarens, de avbildades eller mitt, konstnärens.
Milja-Liina Moilanen (f. 1989) är en filmare, skribent och bildkonstnär bosatt i Åbo, för vilken ämnet avgör arbetsmetoden. Sirpas konstnärliga arbete utgår från ett intresse för maktförhållanden och individuell frihet. I centrum står bearbetningen av tabun och normer samt att lyfta fram perspektiv kopplade till samhällsklass och kön som lätt förblir dolda. Moilanen hämtar element till sina verk från företeelser som allmänt betraktas som vulgära eller folkliga. I hennes arbete möts det personliga och det samhälleliga genom humor och provokation.
Utställningen har fått stöd av Centret för konstfrämjande och Suomen Kulttuurirahasto.
Medverkande och tack:
Konstnär: Milja-Liina Moilanen
Producent: Fatima Amokrane
Fotoramar: Eero Nives
Valokuvakeskus Peri
Tack till: de avbildade, SKR och Taike, Perin Anna, Lari och Greta, Kristian Jalava, Hamara MMA, Riga Shooting Range, Sonny Barger, luikurit och ukot, skogens gåvor, familj och vänner.
///
Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä 23.10–20.12.2026
Vernissage Thursday 22 October, 5–7 pm. Warmly welcome!
Guided tour on Saturday 28 November, 14:00–14:30, led by the artist Milja-Liina Moilanen.
Perhaps what interests me most when I look at men is how free they seem to be.
Pidä ittes miehenä is an exhibition about men and my attempt to understand them. With a five-euro film camera I found at a flea market, I sought out places where traditionally masculine culture flourishes. The photographs were originally made as visual planning for a short film, but the addictive slowness of working with film allowed the sketches to grow into independent works.
My camera got its baptism at an MMA fight. I observed the raw everyday life of construction workers in the early morning and avoided the gazes of horny Western men on the streets of Thailand’s red-light districts. The camera gave me both a ticket in and a shield in places where I would otherwise have been an outsider.
Gradually, installations also began to emerge alongside the photographs. They originated by chance during forest walks with the exhibition producer, Fatima Amokrane. Objects began to turn up in forests and on jogging paths in which I recognised codes associated with traditional masculinity. Brought into the studio, nitrous oxide canisters appeared as manly blue holidaymakers from Thailand. Condom packages that had expired in 2003 became the sea, and a battered traffic sign became Pattaya’s setting sun. Even the previously uninteresting shelves of Motonet began to look different. Shooting targets, bullets and Wunderbaums acquired a new kind of visual appeal. Found and purchased objects began to form part of the same imagery of masculinity as the photographs.
The slowness of film photography forced me to pause in the act of photographing, to look at my subjects patiently and to come to terms with my own contradictions before pressing the shutter. The more I photographed, the harder it became to distinguish where an individual’s freedom ended and the demands of the community began. I had to ask myself the same question. Whose world do these images actually represent, theirs or mine?
Unexpectedly, the exhibition became not a study of my own understanding of masculinity, but a perplexing self-portrait. When I look at the men I have photographed and their world, do I see something essential about my own dreams?
As I immersed myself in the world of the exhibition, I was recommended Sonny Barger’s book Freedom. Barger was a founding member of the Oakland chapter of the Hells Angels and one of the organisation’s best-known figures. While reading the book, I began to see connections between his thinking and the present moment: a polarised culture of public debate and a political climate in which strength, self-reliance and independence are idealised, while sensitivity can appear as a personal failure.
In Barger’s world, freedom does not mean the absence of rules. The concept of freedom within a closed male community such as the Hells Angels is built on strict hierarchy, discipline and loyalty. This contradiction was precisely what began to interest me. The masculine freedom I admired might also be based on rules that I had not initially seen.
Barger’s words eventually became the titles of the works because of how aptly they captured what I was exploring. Otherwise, the photographs are not connected to the Hells Angels.
Working on the subject revealed a melancholic beauty to me in places I had previously considered simple, insignificant and ugly. I repeatedly sought out environments I considered hypermasculine because I wanted to understand: is this what it means to be free?
The exhibition moves from the outer shell towards the core. In the end, however, it is not clear whose inner world we are travelling towards: the viewer’s, that of the people depicted, or mine, the artist’s.
Milja-Liina Moilanen (b. 1989) is a filmmaker, writer and visual artist based in Turku, for whom the subject determines the method of working. Sirpa’s artistic practice stems from an interest in power relations and individual freedom. At the heart of the work is an exploration of taboos and norms, as well as bringing to the surface perspectives related to social class and gender that easily remain hidden. Moilanen draws elements into her work from phenomena commonly regarded as vulgar or lowbrow. In her practice, the personal and the societal meet through humour and provocation.
The exhibition has been supported by the Arts Promotion Centre Finland and the Finnish Cultural Foundation.
Creators and acknowledgements:
Artist: Milja-Liina Moilanen
Producer: Fatima Amokrane
Framest: Eero Nives
Valokuvakeskus Peri
Thanks to: the people photographed, SKR ja Taike, Anna, Lari and Greta at Peri, Kristian Jalava, Hamara MMA, Riga Shooting Range, Sonny Barger, luikurit and ukot, the gifts of the forests, family and friends.
Advertisement
Event venue
Nunnankatu 4, 20700 Turku, Finland, Hämeenkatu 19, FI-20500 Turku, Suomi, Turku, Finland
Tickets
Concerts, fests, parties, meetups — all the happenings, one place.